Näissä maisemissa olin atoopikoille järjestetyllä ilmastokuntoutusmatkalla. Ja kuntoutus oli se pääasia. Oli todellakin pakko ottaa aurinkoa ja uida hyytävässä merivedessä. Puerto Rico on ihanteellinen paikka ko. kuntoutuksille sijaintinsa ja takuuvarman auringonpaisteen vuoksi. Meidän kaksiviikkoisen matkan aikan satoi vain kahtena iltana, muuten oli aurinkoista ja lämmintä 20-26.
Päivään mahtui pari kertaa myös vesijumppaa ja asahi-voimistelua, molemmat uusia tuttavuuksia. Taidan ilmoittautua seuraavaksi vesijumpan harrastajaksi... se oli todella tehokasta ja mukavaa, muuten en uinnista perusta. Asahi on jonkin asteinen suomalainen versio kiinalaisesta aamuvoimistelusta. Mukavaa sekin!
Päivän ehkä ainoat yhteiset tapahtumat, aamiainen ja illallinen, loivat porukan yhteishenkeä valtavasti. Istuimme samassa pitkässä pöydässä, maistelimme ja kehuoimme vuoroin uusia makuja ja tietenkin jätimme aina tilaa upeille jälkiruuille. NAM!
Tarjoilijat oppivat HETI, kysymättä, tuomaan meille illallisella vesipullot, joten viinimaistiaiset jätettiin tuliaisviineihin. Ei siis pisaraakaan alkoholia ennen lähtöaamun kuoharitarjoilua.
Ihoni oli lähtiessä aika hyvässä kunnossa, enkä siksi mitään ihmeparannusta odottanut. Tosin auringonottoa olen vältellyt viime vuodet tietoiseti, koskapa aurinkoihottuma iskee aina liiallisesta palvomisesta. Niin nytkin. Naama kukki, maha ja selkä paloivat.... Mutta, en ole ikinä ollut näin ruskea, käsälläkään! Kutina jatkuu, mutta ehkä se ei ole niin hurjaa kuin aikaisemmin...
Nyt sitten kesää odotellessa syödään erilaisia hivenaineita ja vitamiineja, minkä puutteista atoopikko yleensä kärsii. Parasta antia olikin juuri vertaistuki, mitä kuntoutuksen aikana sain. On siis muitakin, jotka kutisevat, joita raavituttaa....
