Kevättä rinnoissa

Harmmasta matosta piti tulla tämmöinen kaikkine hövellyksineen ja vessaan.

Mutta tämmöinen siitä sitten loppujen lopuksi tuli, eikä siis vessaan vaan makuuhuoneeseen. ;)

Hurahtanut virkkaukseen

Melkein meinas kokonaan unohtua vuoden ensimmäinen koiranäyttely. Kuukauden vaihteessa oli Aussien Club Show, johon molemmat koiruudet olin ilmoittanut. Näyttelystä ei sen kummemmin tullut mainetta eikä kunniaa, mutta pääasia, että koirat ja onneton emäntä saivat harjoitusta. Sylvi oli aika paksussa kunnossa, mutta sijoittui silti luokassaan toiseksi. Senna oli oman luokkansa viides.

Senna poseeraa = kerjää

Viikon varrella innostuin taas virkkailemaan ja taisi mennä vähän jo överiksi. Kauhia vimma saada valmiiksi, kun ei edes malttaisi mennä illalla nukkumaan.

Vihreä kori meni tuparilahjaksi Hilun ja Penan "eläkekotiin". Löysi heti paikkansa eteisen pöydältä.

Harmaan ison Marketta-pitsimaton on tarkoitus valmistua ihan vaan OMAAN käyttöön.

Harmaa lanka loppui - tietenkin - kesken ja sitähän täytyi sitten hakea lisää. Samalla ostin lankaa Hoon luonnonvalkoiseen WC-mattoon. Malli kehittyi ihan omassa päässä sitä mukaa, kun työ edistyi.

Ja tässä sitten valmiina:

Jatketaan harmaan maton tekoa...

Pääsiäisen aikaan

Pitkäperjantai on kyllä nimensä mukainen. Kun ilta vihdoin koitti, kävin kaupungilla katsomassa Kärsimysnäytelmän, joka taas monen vuoden tauon jälkeen oli otettu pääsiäisen ohjelmaan. Aika vaikuttava oli tälläkin kertaa.

Lauantaina odottelimme pikkutyttöä yökylään, mutta suunnitelmat muuttuivat sen verran, että mummi läksi sunnuntaiaamuna koiruuksien kera pikkutytön luo yökylään. Ja hauskaahan meillä olikin. Päivällä pikkutyttö halusi näyttää päiväkotinsa ja tulevan koulun(?) pihalla kävimme katsomassa aika ankeita leikkipaikkoja. ;)

Vein mennessäni viikolla virkkaamani vessanmaton, jota tosin vähän jouduin fixaamaan (onneksi otin koukun mukaan!).

Seuraava aamu oli tosi hieno ja aurinkoinen sää houkutteli oikein ulkoilemaan. Kiersimme pikkutytön ja äitinsä kanssa pihan viereisen pellon ja tuntihan siinä vierähti (aika iso pelto!). Hankikanto oli parhaimmillaan. Pikkutytölle maistui lumi ja välillä täytyi tehdä - ehkä tämän talven viimeiset - enkelit. Koirille, etenkin Sylville, täytyi heitellä frisbeetä koko ajan. Pikkukoira seurasi muita luonnonääniä tapansa mukaan.

Koirat saivat olla ulkona koko päivän ja sen kyllä huomasi, kun kotiin palasimme, unta kaaliin heti ruoan jälkeen.

Ja vaikka aurinko porottikin koko päivän, tätä blokkausta aloittaessani oli valtava lumimyräkkä ja nyt taas se aurinko paistaa taivaan täydeltä!