Joulun alla, jouluna ja joulun jälkeen

Marraskuun lopulla oli vielä yksi näyttely Jyväskylässä. Tuohon olin ilmoittanut molemmat koirat. Ja ihan hyvin koirat esiintyivät, ottaen huomioon sen, että itse ne jouduin esittämään. Molemmille koiruuksille ERIt.

Samalla reissulla kävimme katsomassa yhtä kolmesta joulukuun muuttajaperheestä Vaajakoskella. Mukava talo!

Koko joulukuu oli aika hektistä aikaa, niin töissä kuin kotonakin. Ei tässä paljon ole ehtinyt bloggailemaan, kun on täytynyt käsitöihin ja konsertteihin keskittyä. ;)

Näitä leikkelin kaikkiaan 18 kappaletta siinä toivossa, että ehtisin pikkutytön huoneeseen vähän koristuksia laittamaan ja loput joululahjoiksi paketoida.

Tämmöisiä osasta sitten tuli ja vielä on muutama edelleen ilman nauhoja ja muita hövellyksiä.

Olin luvannut mennä matonvirkkauskurssille, mutta ajanpuutten vuoksi hain vain materiaalin ja innostuin tekemään kaikkea muuta kuin mattoa. Tai onhan se mattokin tulossa, mutta siitä sitten myöhemmin, kun toinen joulun alla muuttanut perhe on ensin kotiutunut.

Täältä löysin yhden ohjeen ja täältä toisen (ei kuvassa). Ja kaikki tietysti ihan pikkasen mukaellen. ;)

Joulunalusaikahan on pyhitetty erilaisille joulukonserteille. Niin meilläkin. Tuli käytyä kolmessa aivan erityyppisessä konsertissa. Ensimmäinen oli pankin sponssaama, solistina Johanna Rusanen-Kartano ja paikallisia nuoria tulevaisuuden tähtiä. Ne kaikkein kauneimmat joululaulut kuulostivat ihan mukavilta ja virittivät yleisön jonkinmoiseen joulutunnelmaan. Mutta tunnelmaa tietenkin latisti, kun astuimme ulos ovesta: synkkää ja sateista - siis vesisateista.

Veljeni tytär piti kirkkokonsertin valmistumisensa kunniaksi. Tuo konsertti lämmitti erityisen paljon. Annin ääni on todella kaunis.

Annoin hänelle lahjaksi tämmöisen tilkkulaukun.

Kolmas oli paikallisen Gospelkuoron konsertti, jossa olimme naapurini kanssa. Yksi solisteista oli Jari Sillanpää. Oli tosi vauhdikas, äänekäs ja pirteä konsertti. Kyllä kannatti mennä ja heidän konsertteihin kannattaa tulevaisuudessakin.

Vietin muutaman kesälomapäivän ennen joulua, kun nuo ilmatkin suosivat. Torstaina suuntasimme V:n kanssa H:n vanhalle asunnolle Kouvolaan. Siellä pakkasin astioita kahdeksan laatikollista, jotka sitten purin uuden asunnon kaappeihin niin, ettei talonväki varmaan ikinä löydä tarvisemaansa. :) Samaan aikaan V oli hakenut meille molemmille komeat kuuset, jotka H:n appi oli ne jo valmiiksi katsonut ja sahannut.

Täytyi jouluun saada vähän jotain italialaista. Jokunen vuosi aikaisemmin olin ostanut panettonea rusinoilla, mutta se ei oikein maistunut (olisko ollut korinteilla?). Tänä vuonna kävin Lahden joulutorilla, joka muuten sai valtavan suosion näin ensimmäisellä kerrallaan, ostamassa Mamma Marian kioskista suklaa-panettonen. Se maistui! Dolce!

Tänä vuonna meillä oli harvinaislaatuinen jouluaatto, kun kaikki olimme paikalla. Vietimme mukavan aaton Veellä. Pikkutyttö toimi reippaana lahjanjakajana ja jaksoi todella kaikki paketit jakaa vaikka niitä näytti olevan aika läjä. Vasta sen jälkeen hän aloitti oman urakkansa, ja niitä paketteja riitti!
Mukavaa joulunjatkoa kaikille!

Pimeinä iltoina

Kaikkein kauhein vuodenaika! En sitten yhtään tykkää näistä pimeistä päivistä saati illoista. Ei mitään huvita tai näe tehdä, kun koko päivä on yhtä harmaata.

Jotain hiukan yllättävää sentään olen saanut aikaiseksi, ei siis ompeluksia vaan neulomuksia.

Villasukat!!! En varmaan viiteen vuoteen ole villasukkia neulonut. Lanka houkutti, ensin ostamaan ja heti tekemään. Lanka on Novitan Seitsemän veljeksen Kyyhky.

Tästä piti tulla miekkoselle kaulaliina, mutta taidan pitää itse, kun värit sopii toppikesen kanssa. Teen sitten jossain vaiheessa toisen... ehkä. Lanka on Novitan Puro ja ohjekin löytyy Novitan sivuilta. Muuten, kumpiakaan ei ole päätelty, niin kiire oli saada kuvat valmiista väkerryksistä. :)

Hesassa kokousreissulla käydessä piti tietysti päästä VÄHÄN shoppailemaan. Ja kuin sopivasti Novitan myymälä oli aivan - liian - lähellä. Ihan vaan muutama lankakerä tuli ostettua. Minunkin piti hurahtaa tähän:

Kahdenlaista lankaa ostin tämmöistä röyhelöhuivia varten. Tämä on tehty Novitan Frilla langasta (musta-valko-harmaa). Toinen lanka on Ricon Can Can ja ehkä se saa odottaa tekijäänsä... Ei ihan mun juttu.

Metsässä sivistymässä

Piti päivittä nuo Repoveden ihanat kuvat jo aika päiviä sitten, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan.

Olimme muutaman innokkaan ja onnekkaan sukulaisen kanssa viettämässä upeaa syyspäivää Repoveden kansallispuistossa. Kierrettin vitosen Ketunlenkki riippusillan ja lossin kautta. Mutta mitäs minä selittelen, kuvat puhuvat puolestaan.

Korkeimmalta paikalta... melkein.

Sammalmetsää

Polkuja ristiin rastiin

Senna, 1v, reipas jonon johtaja

"Löytyiskö täältä kaloja... ei löydy, ne on mummin repussa!"

Lossi valmiina lähtöön

Kävimme viikko sitten siskon tyttären kanssa sivistämässä itseämme. Olimme oopperassa, hän ensimmäistä, minä toista kertaa. Upea kokemus! Ilta vierähti Giacomo Puccinin Il tritticon parissa.

Viime viikonlopun olin pyhittänyt räsymattokurssille! Alku oli vähän takkuista, kun oli muutama vuosi vierähtänyt edellisen maton (farkkumatto) kutomisesta. Mutta kun vauhtiin pääsin, niin aika vierähti ja jälkeä syntyi.

Tästä se alkoi.... lauantaipäivän "saalis" oli 65 cm. Huh!

...ja sunnuntaiaamusta jatkettiin...

...ja tämmöinen siitä sitten tuli, hetki kangaspuista irroituksen jälkeen.

Menestystäkin

Viikonloput hurahtavat aina huomaamatta ohi.
Perjantaina oli kiire heti töiden jälkeen telttakonserttiin satamaan naapurin kanssa. Ja kyllähän kannatti kiirehtiä! Uskon, että Sinfonia Lahden uuden johtajan "esittelytilaisuus" ja se kahvikupillinen pullan kera oli kyllä kokemisen arvoinen. Okko Kamu, uusi ylikapellimestari, "vispasi" tosissaan sen reilun tunnin, mikä hänelle oli suotu. Mainiona juontajana oli Minna Lindgren, joka sai yleisön mukaan ja iloiselle päälle mm. pikku piikittelyillään Kamun soittotaidosta tai kertomalla seuraavan kappaleen syntykiemuroista.

Viikonloppu muuten meni näyttelyiden hengessä. Lauantaina Kouvola, jossa me emme olleet mukana ja sunnuntai, jossa me olimme mukana. Kouvolasta lenkkikaveri ja tyttöjen poikaystävä Kaapeli sai ensimmäisen SERTinsä ja oli PU3. Hienoa!

Sunnuntaina jouduin ensin jännäämään, pääseekö kasvattaja näyttelyareenalle ollenkaan. Oli luvannut olla paikalla yhdeksältä ja tulevansa mopolla (siis moottoripyörän KYYDISSÄ). Tulihan hän ja vielä ajoissa. No, sitten itse asiaan. Sain jännittää loppuun saakka, vaikka luokassa ei ollut kuin kaksi kisailijaa ja Syltty oli ERI1 SA, kun veteraaneissa oli yksi myöhännäisherännäinen. Onneksemme tuomarilla oli silmää nuoremmille: Syltty oli PN2 ja sehän sai sen SERTin! Toisen semmoisen!

Nyt sitten alkoi se kolmannen metsästys.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Aito huussi ja sen ylpeä emäntä! Tätä minä olen aina halunnut... mutten ikinä saa. Tämä komistus on nimittäin siskoni ja vieläpä hänen omin käsin maalaamansa. Hieno se on pitsiverhoineen kaikkineen.

Vessataidetta :)

Tämä pelottava pääkallo löytyi pikkukoiran suusta eilisellä metsälenkillä. Oli löytänyt sen varmaan jonkun mustikkapuskan juurelta syödessään mustikoita suoraan puskista. Mikä lie peto? Kuka tietää?

Lomalla ei paljon viitsinyt olla sisätiloissa vaikka ei paljon kyllä ulkosallakaan, kun niin kuumaa ja hikistä oli. Mutta viimeisellä viikolla sain kuitenkin tehdyksi tämän jo pidemmän aikaa sitten suunnitellun rahinpäällisen J-tytön olkkariin. Nuo pilkkuviivat tulevat sälekaihtimista. Kankaanlopusta tein pari sohvatyynyä.

Juhannus

Tämän vuotinen juhannus tuli ja meni sateen merkeissä. Kyllä aurinko välillä ilmoitti olemassaolostaan, mutta aika nirkoisesti. Mutta sehän ei meitä haitannut. Koiria on käytettävä ulkona, satoi tai paistoi.
Ruokaa grillattiin milloin kenenkin pihalla. Ja liha oli hyvää, samoin jälkkäri, sitruunarahkatorttu.
Tein jotain ompeluksia tänäänkin. Teen tuoliin tei uuden istuimen, nyt kaksinkertaisena, että kestää raskaampiakin taakkoja. Ompelin samasta kankaanjämästä myös tuollaisen isomman meikkipussukan isoimmille purkeille ja purnukoille. Kuvassa on oma samanlainen ohjaajantuolikuin Teen.

Ja kuten huomaatte, aurinko todella paistoi!

Sateen tekemää

Eilinen sade sai ompelukoneet käyntiin. Iltapäivän aikana tein pikkutytölle hellemekon. Tosin taisin olla suuruudenhullu tai jotain, kun mekosta taisi tulla vähän liian iso. Mutta sehän ei haittaa, onpahan ensi kesäksi ainakin yksi mekko.

Pyykkipoikapussukka

...ja lisää tuotoksia. Tämän pussukkan Jiin pyykkipojille jämäkerninpaloista.

Juniorhandler ja mätsäri

Muutama viikonloppu vierähti lapsenlikkana, mutta ihan mukavissa ja lämpöisissä merkeissä. Kun pikkutyttö leikki hiekkalaatikolla, sai revittyä matonkuteita. Toivottavasti viimeistään talvella saan kudotuksi muutaman uuden maton.

Pihalla neiti yritti epätoivoisesti saada pikkukoiraa kiinni ja hihnan päähän.

Välillä mentiin hihnan kanssa ilman koiraa. :)

Keskiviikkona kävimme pikkukoiran kanssa mätsärissä: Ensimmäinen yllätys oli, että neiti, vaikka hävisi parilleen, oli pentujen sinisten voittaja! Palkinnoksi tuli pokaalia, koiranruokaa ja puruluita yms.

No, toinen yllärihän olikin sitten se, että pentu sijoittui BIS4:ksi!!!! Minulle tuttuja koirakkoja vanhoilta agilityajoilta olivat myös BIS1 ja BIS3. Mutta ne palkinnot: toinen pokaali ja lisää koiranruokaa ja puruluita! Kaikkein paras oli Hurtan kankainen juoma-astia, tosin pikkukoira voisi vaikka pitää sitä kylpypaljunaan. Mutta hienosti meni ja vasta toinen "näyttely".

Häkinsuojus

Sateinen lauantaiaamu, eikä viittis tehdä yhtään mitään... No, alkuviikosta aloittamani suojus koirien häkkiin täytyi tehdä valmiiksi. Tosin hätäpäissäni ompelin nauhat väärälle puolelle. Non fa niente!

Tässä tosin boxin päälle levitettynä, ei siis oikeassa paikassaan.

Meulla on...

Perjantaina töistä suoraan Kouvolaan, jossa vaihdoimme lapsenistuimen autosta toiseen. Niin, ja samalla pikkutytön, joka tuli ensimmäistä kertaa mummille ja ukille yökylään ilman vanhempiaan. Äitinsä antoi erinäisiä ohjeita luullen tietysti, ettemme pärjäisi ilman.

Kotimatka meni hiukan ihmetellessä ja muutaman kerran illan aikana kuului, että äiti ja iskä tulee kohta kaupasta... Nukkumatin tuloa ei tarvinnut pitkään odotella ja koko yö aamuun asti meni huomaamatta. Puoli kahdeksan aikaan neiti täytyi herätellä uuteen aamuun ja mukaan koiranäyttelyreissulle.

Näyttely meni miten meni, ERI 1 ja SA, mutta ei sitten muuta mainittavaa. Kotimatka mei sitten päikkäreitten merkeissä.

Kuukausi sitten meillä kävi semmoinen EIKÄ-tyttönen, jota tämä tämän viikonlopun pikkuvieras jollainlailla kyllä muistutti... siis ulkonäöltään. Mutta tämäpä oli kaikkea muuta kuin kaksivuotias uhmaikäinen. Niin hienosti hän meillä "käyttäytyi", ei siis tietoakaan mistään kiukuttelusta tms. Luettiin kirjoja yhdessä, laulettiin mukavia rallatuksia ja ...SYÖTIIN!!!!

Sunnuntaina piipahdimme Tuikulla kissoja katsomassa. Parasta taisi kuitenkin olla, kun sai kaataa nappipurkin lattialle ja etsiä sitä parasta nappia.

Ai niin, tuo oudolta kuulostava otsikko... pikkuneiti kun on Kouvolan tuolta puolen (Kouvolassa menee MIE-SIE -raja), ja kun ihan kaikki sanat eivät ole ihan vielä "hallinnassa", niin jänniä juttuja kertoessaan oli joka toinen lause: Meulla on... = miulla on = minulla on. Se todella kuulosti mainiolta.

Paikka!

Yritin eilen illalla räpsiä koiruuksista kuvia, kun olivat yllättävän rauhallisia jo ennen iltalenkkiä. No, jouduin kyllä pikkasen töitäkin tehdä, että edes jokusen julkaisukelvollisen kuvan sain aikaiseksi. Varsinkin pikkuneiti on liukkaasti liikkuvaa sorttia. ... tai kännykän kamera on vaan niin hidas. ;(

Normitasolle?

Harvoin on näyttely alkanut ausseilla iltapäivällä, mutta näinpä kävi Tampereella sunnuntaina. Ei tarvinnut viideltä herätä... vasta kahdeksan aikaan! Kimppakyydillä matkaan ja vain kaksi koiraa mukana, sekin harvinaista. Kolmas tuli Porista ja koska vain kolme koiraa, niin ei edes kasvattajaluokkaan osallistumista, sekin harvinaista.

Vähän kyllä jännitti! Tee pääsi taas esittämään Sypeä - ja tietenkin muitakin omiaan - palasimme nimittäin "normitasolle", ERI3 ja SA. Tarmo sijoittui parhaiten: PU4, ERI2, SA. Myös Taisto sai ERI3, mutta ei SA:ta.

Tiistaina töistä palattuani kotona odotti pikku yllätys. Olohuoneen tapetti oli alareunasta repeytynyt irti. :0 Pikkasen olis ehkä pitänyt hillitä huutoa, mutta eihän siinä tilanteessa muuta voinut kuin kirkua kurkku suorana: "Kuka s....nan kakara tämän on tehnyt!" Ja samassa pikkulikka luikkii korvat luimussa pöydän alle. Ei siis epäilystäkään tekijästä. Äitinsä meni vielä perässä, kun huomasi, etten vielä lopettanut. Aikani mesosin ja huomasin, että siitä tosiaankin oli jotain apua (ehkä vain parempi mieli itselleni). Hetken päästä koiratkin uskaltautuivat varovasti tervehtiä kotiintulijaa.

Che bello!

Ostin kaksi äitienpäivälahjaa ITSELLENI, pinkin termospullon Trekistä ja tämän todella nätin, uniikin ranneketjun.

Ketjun on tehnyt nuorempi korutaiteilija, Saana 10v. Olen aikaisemmin ostanut häneltä sinivalkoisen, lasisen hedelmävadin. Che bello!

Tänään rakas poikani Vee toi äidille kukkasen, jo toisen viikon sisällä!

Kauniit siniset eustomiat puuvillaoksan kera... Veramente bello!

Näin se kausi alkoi

Näyttelykiireet alkoivat näin pääsiäisen kunniaksi tuplanäyttelyillä. Ensin perjantaina oli Lahti ja lauantaina Lappeenranta. Menestyksestä tosin ei kannata suuremmin kehuskella. :(

Sylvi sai Lahdesta ERI3:n ja SA:n. Mutta kummasti yön aikana koiran turkki pehmeni ja etujalat kääntyivät väärään suuntaan, kun LPR:sta tuli vain EH. Pahka reissu, mutta tulihan tehtyä! Kiitokset Päiville ja Taistolle viikonlopun matkaseurasta. Keli oli ainakin upea!

Mennessä Päivi luuli pääsevänsä puhaltamaan, kun poliisit ilmestyivät hidasteiksi. Mutta toisin kävikin. Kohtasimme aika järkyttävän näyn, kun henkilöauto oli törmännyt suoraan rekan keulaan. Farmarivolvosta oli vain puolet jäljellä ja ruumis oli peitetty pressulla auton viereen. Karmeeta!

Lisää mummin tekeleitä

Tämä helppo ja mukava tunika / mekko pikkuneidille syntyi muutama päivä sitten, kun levoton olo yllätti. Täytyi tehdä käsillä jotain, ettei pää halkeaisi!

Päällystin samoilla kiireillä koirien pedin makuuhuoneessa. Kangas löytyi siskoni vanhoista kangasvarastoista. Taisi olla vanhan päiväpeiton pala, mutta sehän käy erittäin hyvin muuhun makuuhuoneen väritykseen, lilaa ja hopeaa... :)

Mummi teki!

... ja ehtihän ne perille ajoissa vielä näille keleille! Piti heti päästä testaamaan. :)

Eläimellisiä

Ompelukone on odottanut inspiraatiota jo muutaman kuukauden. Eilen sitten otin itseäni niskasta kiinni ja hurautin muutaman eläimellisen fleese-luomuksen pikkuneidille. Tänään laitoin postiin, että ehtisi ainakin sen yhden kerran pitää ennen kesän tuloa. ;)

Tässä ensimmäinen, lohikäärmekypärä.

...ja toinen, tyttömäinen perhosunelma.

Tänään alkoi koirakoulu pikkukoiran kanssa. Tai tänään oli vasta teoriaa ja keskiviikkona sitten ihan tositoimiin.

Sama tahti jatkuu...

Reilu viikko sitten saimme jälleen uuden suru-uutisen. Tee-siskoni soitti aamulla ja pyysi minua tulemaan heti luokseen. Poliisi oli käynyt tuomassa viestin etelän kaupungista. Toiseksi vanhin siskoni oli nukkunut pois. Hän löytyi aamulla kodistaan hengettömänä. Kun kuoli kotona, niin nyt sitten vain odottelemme hautauslupaa.... :(

Kävimme tiistaina Teen kanssa hakemassa osan siskomme maallisesta omaisuudesta pois ja keskiviikkona kävimme niitä läpi. Osa suoraan roskiin ja osa jakoon.... Mutta suurin ja raskain työ on selvitellä noita kaikenmaailman papereita. Pidetään itsestään selvänä, että minä hoidan sen homman, olenhan hoitanut ne aikaisemminkin.... isän, äidin ja ensimmäisen siskoni jälkeen... rutiinilla.

Vaikka suhtaudun kuolemaan tyynen rauhallisesti (realisti!), ja ajattelen, että kaikki aikanaan, silti se joka kerta kolahtaa. Kun ei todellakaan tiedä, kuka milloinkin lähtee...

Meitä sisaruksia on vielä monta jäljellä ja näitä tämänkaltaisia uutisia tiedän tulevan vielä, mutta nyt riitti vähäksi aikaa!

Puerto Rico, Grand Canaria 29.01.-12.02.2011

Oli melkein lottovoitto päästä mukaan niin erilaiselle "lomalle". Lomaahan kaksiviikkoinen matka ei missään tapauksessa ollut, pikemminkin "keskitysleiri". Ei, vaan sopiva yhdistelmä mukavaa toimintaa, mielenkiintoisia keskusteluja, upeita ja erilaisia maisemia, hyvää ruokaa, ystävällisä ihmisiä, eri-ikäistä seuraa, meressä lillumista, iänikuista rasvausta sekä tietenkin pakollista auringonottoa. Tästä kaikesta saimme nauttia Rahiksen rahoituksella ja kahden sadan omavastuulla.

Näissä maisemissa olin atoopikoille järjestetyllä ilmastokuntoutusmatkalla. Ja kuntoutus oli se pääasia. Oli todellakin pakko ottaa aurinkoa ja uida hyytävässä merivedessä. Puerto Rico on ihanteellinen paikka ko. kuntoutuksille sijaintinsa ja takuuvarman auringonpaisteen vuoksi. Meidän kaksiviikkoisen matkan aikan satoi vain kahtena iltana, muuten oli aurinkoista ja lämmintä 20-26.

Päivään mahtui pari kertaa myös vesijumppaa ja asahi-voimistelua, molemmat uusia tuttavuuksia. Taidan ilmoittautua seuraavaksi vesijumpan harrastajaksi... se oli todella tehokasta ja mukavaa, muuten en uinnista perusta. Asahi on jonkin asteinen suomalainen versio kiinalaisesta aamuvoimistelusta. Mukavaa sekin!

Päivän ehkä ainoat yhteiset tapahtumat, aamiainen ja illallinen, loivat porukan yhteishenkeä valtavasti. Istuimme samassa pitkässä pöydässä, maistelimme ja kehuoimme vuoroin uusia makuja ja tietenkin jätimme aina tilaa upeille jälkiruuille. NAM!

Tarjoilijat oppivat HETI, kysymättä, tuomaan meille illallisella vesipullot, joten viinimaistiaiset jätettiin tuliaisviineihin. Ei siis pisaraakaan alkoholia ennen lähtöaamun kuoharitarjoilua.

Ihoni oli lähtiessä aika hyvässä kunnossa, enkä siksi mitään ihmeparannusta odottanut. Tosin auringonottoa olen vältellyt viime vuodet tietoiseti, koskapa aurinkoihottuma iskee aina liiallisesta palvomisesta. Niin nytkin. Naama kukki, maha ja selkä paloivat.... Mutta, en ole ikinä ollut näin ruskea, käsälläkään! Kutina jatkuu, mutta ehkä se ei ole niin hurjaa kuin aikaisemmin...

Nyt sitten kesää odotellessa syödään erilaisia hivenaineita ja vitamiineja, minkä puutteista atoopikko yleensä kärsii. Parasta antia olikin juuri vertaistuki, mitä kuntoutuksen aikana sain. On siis muitakin, jotka kutisevat, joita raavituttaa....

Matkakuumetta

Perjantai lähenee uhkaavasti ja vielä olisi vaikka mitä tekemättä, pesemättä ja pakkaamatta. Tai oikeastihan en pakkaa, ennenkuin olen sovittanut, pakannut, purkanut, kääntänyt, vääntänyt ja uudelleen pakannut.... kun ei oikeasti tiedä minkälaisia kuteita pitäisi ottaa mukaan. Ei siellä kuitenkaan ole vielä kuin vähän päälle 20 lämmintä. No, tuntuuhan sekin lämpimältä, kun täällä on saman verran tai enemmänkin pakkasta.

Olen siis lähdössä suurin odotuksin ilmastokuntoutukseen Kanarialle. Kaksi viikkoa tarkkaan ohjelmoitua toimintaa 19 aikuisen + 6 nuoren yhtä vaivaisen atoopikon kanssa. Rasvausta, aurinkoa, keskustelua, luentoja, vesijumppaa, lenkkeilyä... tätä kaikkea mahtuu ohjelmaan aamupalojen ja ruokailujen välissä. Illatkin on tarkkaan buukattu iltajumpalle, rentoutukselle tms. Toivottavasti johonkin väliin mahtuu pienoinen shoppailusessiokin.

Alku ei hyvältä näytä....

Viikonloppuna heitimme pikku keikan Joensuuhun ja edelleen Ilomantsiin koiranäyttelyyn, samalla kummitätiä moikkaamaan. Mennessä ihaillessamme upeita maisemia ja keliä, väläytteli peltipoliisi valojaan. Kääk! Onneksi isäntä ratissa. ;)

Sunnuntaiaamuna Joensuussa pakkasta -28 ja Ilomantsissa peräti -31,5!!!! Ja näyttelystä ei oikeastaan mitään sanottavaa. EH ja lihava koira, jolta mahanaluskarvat puuttuvat. Tai no, tulihan näyttelypaikalle myös vanhat tai oikeammin entiset naapurintytöt. Olipa kiva tavata ja pikainen tilannekatsaus puolin ja toisin tehdä.

Reissulta palatessa hajosi auto! Ja vielä Parikkalan kohdalla! Parikkalasta on meille tullut jonkinmoinen kohtalon paikka. Vuonna 2001 oli äitini matkalla Itä-Suomeen ja sai samaisella paikkakunnalla aivoinfarktin. Että näin!

Hinuria odotellessamme ajoi ohi muutama utelias ja yksi jopa kääntyi ja tuli tietenkin kyselemään, että mikäs hätä täällä. Kehui olevansa entinen autokorjaamoyrittäjä ja tokaisi siinä heti konepellin alle kurkattuaan, että jakohihna poikki. Mehän ei sitä tietenkään uskottu, kun heti seuraavassa lauseessa ukko tokaisi, ettei näistä nykyajan kulkuneuvvoista ossoo sannoo ja häipyi saman tien. Veikkasimme sähkövikaa tms.

Auto hinattiin lähimmälle merkkikorjaamolle, tässä tapauksessa Vuoksenniskalle ja onneksi hinuriukkeli tajusi soittaessaan kysyä meiltä montako meitä oli, koskapa normiautoon emme olisi mahtuneet. Tyttäremme Jii tuli samaan aikaan autoliikkeen pihaan, kuin mekin sitten saavuimme. Roudasimme kamat autosta toiseen ja matka jatkui Luumäelle. Siellä sitten kaaduimme suoraan sänkyyn ja untenmaille.

Aamulla selvittelimme auton kohtaloa ja teimme lumitöitä, että edes jollain kulkupelillä olisimme kauppaan pääseet. Naapurin traktori onneksi kävi ajamassa pahimmat lumikasat pihalta. Piha näyttää näin lumisena talvena vain kutistuvan.:)

JAKOHIHNA POIKKI! soitti korjaamon kaveri. Ja joku kirosi lahjakkaasti!

Vee tuli illalla hakemaan meidät kohti kotia, jossa sitten olimme ennen kahdeksaa. Vee KEHUI saaneensa elämänsä ensimmäiset ylinopeussakot sunnuntaina ja ihan työpaikkansa lähellä (ainahan ne tulee siinä loppukiri vaiheessa ja tutussa ympäristössä).

Uusi vuosi lupauksineen

Vau! Täällähän on jo yksi malttamaton lukija käynyt ja pettynyt, kun tekstiä ei näy, ei kuulu. ;) No, jos nyt sitten jotain alkajaisiksi...

En ole viime vuosina tehnyt uuden vuoden lupauksia, koskapa eivät ne aikaisemminkaan ole erityisen ansiokkaasti pitäneet. Tämän yhden kuitenkin lupasin itselleni eli aloittaa todenteolla tämän bloggaamisen ja lopettaa fb:ssa roikkumisen. Aika hyvin luvattu, vai mitä?

Viime vuosi oli ... aika rankka ja riipaiseva. Eilen sain päätökseen yhden tuon rankan vuoden seuraamuksista. Tein loppuun siskoni perukirjan. Maanantaina on sitten vielä edessä matka verotoimistoon.

Loppiaisena käytimme koiruudet (aussit, äiti ja tytär) trimmissä. Koskapa äipän olen ilmoittanut ekaan näyttelyyn äitiysloman jälkeen, niin täytyyhän se nyt edustuskunnossa olla. Ihmeen hyvässä kuosissa onkin. Kuvittelin aiemmin, että koiralta tosiaankin lähtee karvat lähes kokonaan rankan imetyksen myötä, mutta ei. Tämän turkki kiiltää ja on kaikinpuolin hyväkuntoisen näköinen. Paitsi, että ne mahanaluskarvat ovat kyllä aika vähissä... :( Perästä sitten kuuluu.