Meulla on...

Perjantaina töistä suoraan Kouvolaan, jossa vaihdoimme lapsenistuimen autosta toiseen. Niin, ja samalla pikkutytön, joka tuli ensimmäistä kertaa mummille ja ukille yökylään ilman vanhempiaan. Äitinsä antoi erinäisiä ohjeita luullen tietysti, ettemme pärjäisi ilman.

Kotimatka meni hiukan ihmetellessä ja muutaman kerran illan aikana kuului, että äiti ja iskä tulee kohta kaupasta... Nukkumatin tuloa ei tarvinnut pitkään odotella ja koko yö aamuun asti meni huomaamatta. Puoli kahdeksan aikaan neiti täytyi herätellä uuteen aamuun ja mukaan koiranäyttelyreissulle.

Näyttely meni miten meni, ERI 1 ja SA, mutta ei sitten muuta mainittavaa. Kotimatka mei sitten päikkäreitten merkeissä.

Kuukausi sitten meillä kävi semmoinen EIKÄ-tyttönen, jota tämä tämän viikonlopun pikkuvieras jollainlailla kyllä muistutti... siis ulkonäöltään. Mutta tämäpä oli kaikkea muuta kuin kaksivuotias uhmaikäinen. Niin hienosti hän meillä "käyttäytyi", ei siis tietoakaan mistään kiukuttelusta tms. Luettiin kirjoja yhdessä, laulettiin mukavia rallatuksia ja ...SYÖTIIN!!!!

Sunnuntaina piipahdimme Tuikulla kissoja katsomassa. Parasta taisi kuitenkin olla, kun sai kaataa nappipurkin lattialle ja etsiä sitä parasta nappia.

Ai niin, tuo oudolta kuulostava otsikko... pikkuneiti kun on Kouvolan tuolta puolen (Kouvolassa menee MIE-SIE -raja), ja kun ihan kaikki sanat eivät ole ihan vielä "hallinnassa", niin jänniä juttuja kertoessaan oli joka toinen lause: Meulla on... = miulla on = minulla on. Se todella kuulosti mainiolta.

Paikka!

Yritin eilen illalla räpsiä koiruuksista kuvia, kun olivat yllättävän rauhallisia jo ennen iltalenkkiä. No, jouduin kyllä pikkasen töitäkin tehdä, että edes jokusen julkaisukelvollisen kuvan sain aikaiseksi. Varsinkin pikkuneiti on liukkaasti liikkuvaa sorttia. ... tai kännykän kamera on vaan niin hidas. ;(

Normitasolle?

Harvoin on näyttely alkanut ausseilla iltapäivällä, mutta näinpä kävi Tampereella sunnuntaina. Ei tarvinnut viideltä herätä... vasta kahdeksan aikaan! Kimppakyydillä matkaan ja vain kaksi koiraa mukana, sekin harvinaista. Kolmas tuli Porista ja koska vain kolme koiraa, niin ei edes kasvattajaluokkaan osallistumista, sekin harvinaista.

Vähän kyllä jännitti! Tee pääsi taas esittämään Sypeä - ja tietenkin muitakin omiaan - palasimme nimittäin "normitasolle", ERI3 ja SA. Tarmo sijoittui parhaiten: PU4, ERI2, SA. Myös Taisto sai ERI3, mutta ei SA:ta.

Tiistaina töistä palattuani kotona odotti pikku yllätys. Olohuoneen tapetti oli alareunasta repeytynyt irti. :0 Pikkasen olis ehkä pitänyt hillitä huutoa, mutta eihän siinä tilanteessa muuta voinut kuin kirkua kurkku suorana: "Kuka s....nan kakara tämän on tehnyt!" Ja samassa pikkulikka luikkii korvat luimussa pöydän alle. Ei siis epäilystäkään tekijästä. Äitinsä meni vielä perässä, kun huomasi, etten vielä lopettanut. Aikani mesosin ja huomasin, että siitä tosiaankin oli jotain apua (ehkä vain parempi mieli itselleni). Hetken päästä koiratkin uskaltautuivat varovasti tervehtiä kotiintulijaa.

Che bello!

Ostin kaksi äitienpäivälahjaa ITSELLENI, pinkin termospullon Trekistä ja tämän todella nätin, uniikin ranneketjun.

Ketjun on tehnyt nuorempi korutaiteilija, Saana 10v. Olen aikaisemmin ostanut häneltä sinivalkoisen, lasisen hedelmävadin. Che bello!

Tänään rakas poikani Vee toi äidille kukkasen, jo toisen viikon sisällä!

Kauniit siniset eustomiat puuvillaoksan kera... Veramente bello!