Perjantaina töistä suoraan Kouvolaan, jossa vaihdoimme lapsenistuimen autosta toiseen. Niin, ja samalla pikkutytön, joka tuli ensimmäistä kertaa mummille ja ukille yökylään ilman vanhempiaan. Äitinsä antoi erinäisiä ohjeita luullen tietysti, ettemme pärjäisi ilman.
Kotimatka meni hiukan ihmetellessä ja muutaman kerran illan aikana kuului, että äiti ja iskä tulee kohta kaupasta... Nukkumatin tuloa ei tarvinnut pitkään odotella ja koko yö aamuun asti meni huomaamatta. Puoli kahdeksan aikaan neiti täytyi herätellä uuteen aamuun ja mukaan koiranäyttelyreissulle.
Näyttely meni miten meni, ERI 1 ja SA, mutta ei sitten muuta mainittavaa. Kotimatka mei sitten päikkäreitten merkeissä.
Kuukausi sitten meillä kävi semmoinen EIKÄ-tyttönen, jota tämä tämän viikonlopun pikkuvieras jollainlailla kyllä muistutti... siis ulkonäöltään. Mutta tämäpä oli kaikkea muuta kuin kaksivuotias uhmaikäinen. Niin hienosti hän meillä "käyttäytyi", ei siis tietoakaan mistään kiukuttelusta tms. Luettiin kirjoja yhdessä, laulettiin mukavia rallatuksia ja ...SYÖTIIN!!!!
Sunnuntaina piipahdimme Tuikulla kissoja katsomassa. Parasta taisi kuitenkin olla, kun sai kaataa nappipurkin lattialle ja etsiä sitä parasta nappia.
Ai niin, tuo oudolta kuulostava otsikko... pikkuneiti kun on Kouvolan tuolta puolen (Kouvolassa menee MIE-SIE -raja), ja kun ihan kaikki sanat eivät ole ihan vielä "hallinnassa", niin jänniä juttuja kertoessaan oli joka toinen lause: Meulla on... = miulla on = minulla on. Se todella kuulosti mainiolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti