Näin se kausi alkoi

Näyttelykiireet alkoivat näin pääsiäisen kunniaksi tuplanäyttelyillä. Ensin perjantaina oli Lahti ja lauantaina Lappeenranta. Menestyksestä tosin ei kannata suuremmin kehuskella. :(

Sylvi sai Lahdesta ERI3:n ja SA:n. Mutta kummasti yön aikana koiran turkki pehmeni ja etujalat kääntyivät väärään suuntaan, kun LPR:sta tuli vain EH. Pahka reissu, mutta tulihan tehtyä! Kiitokset Päiville ja Taistolle viikonlopun matkaseurasta. Keli oli ainakin upea!

Mennessä Päivi luuli pääsevänsä puhaltamaan, kun poliisit ilmestyivät hidasteiksi. Mutta toisin kävikin. Kohtasimme aika järkyttävän näyn, kun henkilöauto oli törmännyt suoraan rekan keulaan. Farmarivolvosta oli vain puolet jäljellä ja ruumis oli peitetty pressulla auton viereen. Karmeeta!

Lisää mummin tekeleitä

Tämä helppo ja mukava tunika / mekko pikkuneidille syntyi muutama päivä sitten, kun levoton olo yllätti. Täytyi tehdä käsillä jotain, ettei pää halkeaisi!

Päällystin samoilla kiireillä koirien pedin makuuhuoneessa. Kangas löytyi siskoni vanhoista kangasvarastoista. Taisi olla vanhan päiväpeiton pala, mutta sehän käy erittäin hyvin muuhun makuuhuoneen väritykseen, lilaa ja hopeaa... :)

Mummi teki!

... ja ehtihän ne perille ajoissa vielä näille keleille! Piti heti päästä testaamaan. :)

Eläimellisiä

Ompelukone on odottanut inspiraatiota jo muutaman kuukauden. Eilen sitten otin itseäni niskasta kiinni ja hurautin muutaman eläimellisen fleese-luomuksen pikkuneidille. Tänään laitoin postiin, että ehtisi ainakin sen yhden kerran pitää ennen kesän tuloa. ;)

Tässä ensimmäinen, lohikäärmekypärä.

...ja toinen, tyttömäinen perhosunelma.

Tänään alkoi koirakoulu pikkukoiran kanssa. Tai tänään oli vasta teoriaa ja keskiviikkona sitten ihan tositoimiin.

Sama tahti jatkuu...

Reilu viikko sitten saimme jälleen uuden suru-uutisen. Tee-siskoni soitti aamulla ja pyysi minua tulemaan heti luokseen. Poliisi oli käynyt tuomassa viestin etelän kaupungista. Toiseksi vanhin siskoni oli nukkunut pois. Hän löytyi aamulla kodistaan hengettömänä. Kun kuoli kotona, niin nyt sitten vain odottelemme hautauslupaa.... :(

Kävimme tiistaina Teen kanssa hakemassa osan siskomme maallisesta omaisuudesta pois ja keskiviikkona kävimme niitä läpi. Osa suoraan roskiin ja osa jakoon.... Mutta suurin ja raskain työ on selvitellä noita kaikenmaailman papereita. Pidetään itsestään selvänä, että minä hoidan sen homman, olenhan hoitanut ne aikaisemminkin.... isän, äidin ja ensimmäisen siskoni jälkeen... rutiinilla.

Vaikka suhtaudun kuolemaan tyynen rauhallisesti (realisti!), ja ajattelen, että kaikki aikanaan, silti se joka kerta kolahtaa. Kun ei todellakaan tiedä, kuka milloinkin lähtee...

Meitä sisaruksia on vielä monta jäljellä ja näitä tämänkaltaisia uutisia tiedän tulevan vielä, mutta nyt riitti vähäksi aikaa!